Sting kietaisi Kaisaniemen yleisön pikkusormensa ympärille – rokkistaran kasvoilla paistoi harvinainen näky...

Sting elää liki seitsemänkymppisenä taiteilijana luovaa huippukautta. Eikä hän ole yksin.

Etukäteen jännitti, käykö Stingin konsertissa samaan tapaan kuin Huuhkajien EM-karsintaottelussa Ratinassa muutama päivä sitten.

Iskeekö ensin artisti – vai salama?

Salamaa ei nähty, ei säätiedotteissa uhattua ukkostakaan.

Mutta Sting, suomeksi ”Pistin” oli terävänä. Ei hän viiltänyt tai tökkinyt, mutta esitti peräti 14. Suomen konsertissaan itsestään ihan uusia puolia.

Hän kiersi yleisönsä, Kaisaniemen kentän täyttäneet aikuiset, pikkusormensa ympärille ja otti 10 000 ihmisen väkijoukon kämmenelleen – ihan rennosti hymyillen.

Vakavana, jopa tosikkomaisena tunnettu Sting tuntui tosiaan hymyilevän koko ajan.

Väitän, että sellaista ei ole nähty aiemmissa kolmessatoista Suomen konserteissa!

Ei jäähalli- eikä areena-konserteissa, Porin Jazzissa, Ruisrockissa, Finnair-stadionilla eikä tässä samassa paikassa Kaisaniemessä seitsemän vuotta sitten.

Nyt Sting leperteli pitkät spiikit Pohjolan kauniista kesäillasta – ja vitsaili bändiesittelyssä kiusoitellen yhtyeen nuorta taustalaulajaa Shane Sageria.

– Hän on 14. Vai joko täytit 15?

Virnistelyyn on varaa, sillä Sting elää luovaa huippukautta. Häneltä on julkaistu kahden ja puolen vuoden aikana kolme uutta levytystä, joista tämänkeväinen My Songs tosin sisältää uusia versioita hänen omista vanhoista kappaleistaan.

Hän on ahkera myös live-esiintyjänä. My Songs -kiertue alkoi toukokuun lopussa Pariisista – vain pari päivää sen jälkeen, kun yhteiskiertue reggae-artisti Shaggyn kanssa päättyi.

”Kasaniemi Parkissa” kuten Stingin nettisivulla esiintymispaikkaa kutsuttiin, Sting ja yhtye esittivät yhden kappaleen Stingin ja Shaggyn yhteislevyltä (upea versio upeasta biisistä: Waiting For The Break Of The Day) ja keskittyivät muuten Stingin Policelle ja itselleen sooloartistina kirjoittamiin kappaleisiin.

 
Kaikki eivät ole ihastuneet My Songs -levyn sovituksiin, tapaan jolla Sting tahtoi ”modernisoida” klasikkokappaleitaan.

Konserttitilanteessa huoli oli turha. Jokainen esitys on toki ainutkertainen, mutta livenä Sting ja yhtye tuntuvat saavuttavan kappaleiden ilmaisulliset ääripäät tehokkaammin kuin koskaan ennen.

Herkkä on herkkää, väkevä väkevää.

Fragile, jossa Sting itse soitti basson sijaan akustista kitaraa soi koskettavan hauraana, Roxannessa oli voimaa ja energiaa kuin Olkiluodossa.

Liki 70-vuotiaat rockin veteraanit ovat ajankohtaisia juuri nyt. Syksyllä tasavuosia täyttävä Bruce Springsteen julkaisee tänään perjantaina ensimmäisen uutta musiikkia sisältävän studioalbuminsa seitsemään vuoteen.

Western Stars -albumille Springsteen on ottanut vaikutteita 1960- ja -70-lukujen kalifornialaisesta rockista.

HÄNEN voi sanoa uudistuneen laulajana – noin 50 vuoden uran jälkeen.

Ja samaa kokee Sting tapahtuneen itselleen ja äänelleen.

– Saavutan äänelläni mielenkiintoisempia ylä-ääniä kuin ollessani 25-vuotias, Sting arvioi nettisivullaan kuvaillen äänensä muuttuneen ”rikkaammaksi”.

Konsertissa Stingin ääni toimi tosiaan sävykkäästi. Ehkä sen voimakkuus on hieman karissut vuosien mittaan, mutta vastapainoksi varsinkin Wrapped Around Your Fingerin ja Fragilen kaltaiset kappaleet soivat Kaisaniemessä koskettavina, vuosikymmenten kuluessa monipuolistuneina versioina.

”Rikkaampina.”

Stingin ja Springsteenin luomisvoiman, uuden etsinnän ja löytämisen äärellä ei voi kuin todeta: 70 on uusi 50!

(c) Ilta Sanomat by Pasi Kostiainen